sunnuntai 8. elokuuta 2010

En ymmärrä...

..miten saan hankittua asunnon.Miten pystyn yleensäkään lähtemään. Miten kestän sen loppuelämän kestävän yksinäisyyden..kuolemakin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.

Kun joku silittäis edes vähän.Lohduttaisi.

Olen aikuinen ihminen, silti kaipaan lohtua ja hoivaa. En sitä että mua vältellään..millonkahan mun toiveet on ketään edes kiinnostanu. Onkohan kellään ollut millonkaan halua täyttää niistä yhtäkään.

Kaikki on aina: anna anna. Miellytä meitä. Jotakin vailla koko ajan, mutta kun itse tarvisi niin ei mitään. Ehkä jotain rippeitä mitä muilta jää, niiltä tärkeämmiltä.

Olen väsynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti