Onpa huono olo. Minä en ansainnut edes sitä sijaisapua,ja miksikä oisinkaan, enhän minä ole sairas. Saatikka että oisin voinut palata töihin. En ole ansainnut yhtään mitään, mulle ei kuulu mikään. Olen täysin arvoton ja vihaan itseäni.
Mieleni tekisi luovuttaa kaiken suhteen. Tulisin samanlaiseksi kuin äitini, josta ei koskaan ole tullut mitään. Ei mulla mitään muuta "kohtaloa" olekaan, tähän mua on valmistettu koko ikäni. Tulla kynnysmatoksi jolla ei ole omaa mielipidettä, omia toiveita, kunnianhimoa. Ihmiseksi jolla ei ole mitään arvoa. Se suorastaan huokuu kaikkialta ettei mulla ole lupaa mihinkään. Näin on aina ollu.
Kersana kun mentiin rippikouluun, eräs samanikäinen sälli keksi pohtia ääneen: Meneekö *:kin rippikouluun? Olin kai sinnekin liian huono. En mä tainnu sinne oikeasti edes haluta, mutta eihän se sovi että vanhempieni kersat poikkeaa enemmistöstä. Pitää näyttää että asiat on hyvin. Tosin se ei haitannu yhtään että mulla oli haisevan läskikasan maine koko peruskoulun ajan ja lempinimeni on Virtsa. Siltä oli vanhempien helppo ummistaa silmänsä kun ei tarvinnut olla näkemässä ja työntää vastuu opettajille, jotka ei sitä ottaneet. Halveksun ja vihaan vieläkin niitä opettajia.
Vanhempiani en halua nähdä, en halua niin masentavia ihmisiä kotiini.En jaksa sitä jatkuvaa vertailua, kuinka asiat on mulla "paljon" paremmin kuin heillä,siis näennäisesti. Kateutta ja katkeruutta. Tosin äiti on sitä mieltä että mun ei kannattaisi asua täällä, kun täällä "ei ole mitään". Ei se ole tippaakaan kiinnostunut minusta, eikä mistään mun elämässäni, paitsi jos se voi jollakin asialla kehuskella muille. Sorry, mulla ei ole mitään sellaista kerrottavaa millä voisit retostella. Minä olen vaan minä, en mikään elämäni supersankari. En minä käy edes töissä. Senkin yrität lakaista maton alle ja olla niinkuin sitä ei oliskaan. Mikä häpeä. Eikä se tiedä minusta mitään.
Ihan kuin oisin syntynytkin vain vanhempieni hyödyksi. Kuinka ne voisi ratsastaa mun pärjäämisillä, tai ainakin yrittää..mua taidettiin vaan hävetä enimmäkseen. Olin epäonnistunut jo silloin. Mun piti olla täydellinen ja nostaa vanhempieni arvoa muiden silmissä. No enpä ollu.Pelkkä häpeäpilkku.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Kaikkea sitä onkin
Tänään lopetettiin Pimu. Pari viikkoa sitten lääkäri kävi tunkemassa sen ulos pursunneen, tulehtuneen emättimen takaisin ja laittoi ompeleet ettei pursua takaisin ja antibioottikuuri päälle. Toiveena oli että se voisi vielä lypsää kauden loppuun. Viime yönä ne ompeleet ratkesi ja emätin pursui ulos. J lopetti sen tuossa illansuussa sitten.
Ykai vasikkakin kuoli tuossa reilu viikko sitten, Vanamon vasikka Halimo. Valvontakameran mukaan emä talloi sitä ja sillä meni sitten ilmeisesti jotakin rikki. Unimo poiki kaksossonnivasikat samana päivänä ja sai sittemmin aureuksen. Vanamollakin saattaa olla aureus, tulkinta oli vaan jotenkin epäselvä. Uma poiki samoihin aikoihin Halle:n (niinkuin Halle Berry ;))ja sai aureuksen..huoh.
Aina vaan musta tuntuu että vika on siinä umpiosaston kuivituksessa..tai siinä ettei sitä ole aina tehty.
Siiri poiki eilen jumalattoman kokoisen lehmävasikan, Siirillä on aureus jo valmiiksi niin ei siitä huolta. Toivon ettei se nyt ala vaivata.
Viime yönä heräsin puoli neljän aikoihin, ja meillä haisi viemäri taikka liete. Tunti meni ennenkuin sain unta ja olin tuulettanut kämpän. En ymmärrä mistä se haju tuli. Vai olikohan mulla hajuharhoja? Kuitenkin ikkunat oli kaikki kiinni, niin ei se ulkoakaan tullut. Outoa.
Mulle on alkanut selvitä mikä mua aivastuttaa tuolla navetalla. Se taitaa olla kutterinpöly . En oo pitkään aikaan kuivittanut lehmien parsia enemmissä määrin, ja tänään kuivittaessa puhkesi, melkein voisin sanoa helvetti. Aina mua lypsyllä aivastuttaa enemmän tai vähemmän, nyt siitä ei ollut tulla loppua. Hiehonavetassa aivastuksia tuli jo yhtenään. Päästessäni sisään silmiä kutitti ihan helkkaristi, samoin korvakäytäviä ja nenä kutisi ja aivastutti. Otin Kestinen niin pikkuhiljaa helpotti, samoin silmien huuhtelu vedellä vähensi kutinaa. Vielä nenää vähän kutittaa.
En ymmärtänyt apteekissa kysyä voiko Kestineä käyttäää masennuslääkkeiden kanssa, selosteessa sanotiin että pitäis neuvotella lääkärin kanssa jos käyttää niitä. Mitähän tuosta mahtaa seurata, kun pakko oli ottaa kuitenkin että saa nuo oireet aisoihin. Ehkä satunnaisessa käytössä ei mitään.Mene ja tiedä.
Veli perheineen tulee sitten juhannuksena, tai torstaina jo ja lähtevät sunnuntaina. Meillä on rehuntekorumba alkanut, koneet laulaa yötäpäivää. Ehkä se jussiksi saadaan pakettiin.
Ei muuta tällä erää. Hyvää yötä. Ätshiu.
Ykai vasikkakin kuoli tuossa reilu viikko sitten, Vanamon vasikka Halimo. Valvontakameran mukaan emä talloi sitä ja sillä meni sitten ilmeisesti jotakin rikki. Unimo poiki kaksossonnivasikat samana päivänä ja sai sittemmin aureuksen. Vanamollakin saattaa olla aureus, tulkinta oli vaan jotenkin epäselvä. Uma poiki samoihin aikoihin Halle:n (niinkuin Halle Berry ;))ja sai aureuksen..huoh.
Aina vaan musta tuntuu että vika on siinä umpiosaston kuivituksessa..tai siinä ettei sitä ole aina tehty.
Siiri poiki eilen jumalattoman kokoisen lehmävasikan, Siirillä on aureus jo valmiiksi niin ei siitä huolta. Toivon ettei se nyt ala vaivata.
Viime yönä heräsin puoli neljän aikoihin, ja meillä haisi viemäri taikka liete. Tunti meni ennenkuin sain unta ja olin tuulettanut kämpän. En ymmärrä mistä se haju tuli. Vai olikohan mulla hajuharhoja? Kuitenkin ikkunat oli kaikki kiinni, niin ei se ulkoakaan tullut. Outoa.
Mulle on alkanut selvitä mikä mua aivastuttaa tuolla navetalla. Se taitaa olla kutterinpöly . En oo pitkään aikaan kuivittanut lehmien parsia enemmissä määrin, ja tänään kuivittaessa puhkesi, melkein voisin sanoa helvetti. Aina mua lypsyllä aivastuttaa enemmän tai vähemmän, nyt siitä ei ollut tulla loppua. Hiehonavetassa aivastuksia tuli jo yhtenään. Päästessäni sisään silmiä kutitti ihan helkkaristi, samoin korvakäytäviä ja nenä kutisi ja aivastutti. Otin Kestinen niin pikkuhiljaa helpotti, samoin silmien huuhtelu vedellä vähensi kutinaa. Vielä nenää vähän kutittaa.
En ymmärtänyt apteekissa kysyä voiko Kestineä käyttäää masennuslääkkeiden kanssa, selosteessa sanotiin että pitäis neuvotella lääkärin kanssa jos käyttää niitä. Mitähän tuosta mahtaa seurata, kun pakko oli ottaa kuitenkin että saa nuo oireet aisoihin. Ehkä satunnaisessa käytössä ei mitään.Mene ja tiedä.
Veli perheineen tulee sitten juhannuksena, tai torstaina jo ja lähtevät sunnuntaina. Meillä on rehuntekorumba alkanut, koneet laulaa yötäpäivää. Ehkä se jussiksi saadaan pakettiin.
Ei muuta tällä erää. Hyvää yötä. Ätshiu.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Hiukan uudistusta
Hyvin palvellut, osuuspankista saatu ilmainen lompakkoni oli näin kulunut, palveltuaan varmaankin yli kymmenen vuotta:
Mistään ei ole rikki mennyt, mutta kieltämättä aika tylsä. Ostin tätä varten palalaarista about 50x 50 cm kankaanpalan 70 cnt:llä ja siitä leikkasin ja liimasin uuden päällisen. Kangas saattaa olla puuvillaa mutta en mene ihan takuuseen. Tällanen se nyt on:
Ja toiselta puolelta:
Ruskea nauha on Kierrätetään-blogin kautta saatu vaihdossa. Sisäpuolesta tuli niin ruma etten kehtaa näyttää. :P
Kyllästyin myös kulahtaneisiin, tylsiin lakanoihin keväällä ja päädyin värjäämään pari pussilakanaa. Tämmösiä niistä tuli.
Tyynyliinat kuvastakoon entistä sävyä. Väri on Dylonin pesukoneväriä, fuksiaa. En osannut odottaa noin voimakasta sävyä..en ole pettynyt mutta ällikällä se vähän löi. Ei nuo nyt sängyssä ainakaan kovin pahalle näytä, kun ensi kertaa ovat käytössä. Harmittaa vähän kun en noita tyynyliinoja tullut laittaneeksi samaan koneeseen. Tosin onhan ne on jo aika kuluneetkin. Miksihän sitä vuodesta toiseen hankkii noita hempeitä liinavaatteita vaikka ei oikeastaan edes tykkää sellasesta hempeästä. Ei kai ole uskaltanut tehdä toisin.Huoh.
Aika mukavasti jäi nuo tereet (onkohan tuo oikea sana...), ompeleet valkoiseksi. Voipi olla että värjään vielä lisää niitä hempeitä joksikin muuksi.
Nyt on taas saatu jonkin hyödykkeen elinkaarta pidemmäksi, olen tyytyväinen. :)J:kin kehui upeiksi noita lakanoita..se on paljon se.
Nyt sauna kutsuu.
Mistään ei ole rikki mennyt, mutta kieltämättä aika tylsä. Ostin tätä varten palalaarista about 50x 50 cm kankaanpalan 70 cnt:llä ja siitä leikkasin ja liimasin uuden päällisen. Kangas saattaa olla puuvillaa mutta en mene ihan takuuseen. Tällanen se nyt on:
Ja toiselta puolelta:
Ruskea nauha on Kierrätetään-blogin kautta saatu vaihdossa. Sisäpuolesta tuli niin ruma etten kehtaa näyttää. :P
Kyllästyin myös kulahtaneisiin, tylsiin lakanoihin keväällä ja päädyin värjäämään pari pussilakanaa. Tämmösiä niistä tuli.
Tyynyliinat kuvastakoon entistä sävyä. Väri on Dylonin pesukoneväriä, fuksiaa. En osannut odottaa noin voimakasta sävyä..en ole pettynyt mutta ällikällä se vähän löi. Ei nuo nyt sängyssä ainakaan kovin pahalle näytä, kun ensi kertaa ovat käytössä. Harmittaa vähän kun en noita tyynyliinoja tullut laittaneeksi samaan koneeseen. Tosin onhan ne on jo aika kuluneetkin. Miksihän sitä vuodesta toiseen hankkii noita hempeitä liinavaatteita vaikka ei oikeastaan edes tykkää sellasesta hempeästä. Ei kai ole uskaltanut tehdä toisin.Huoh.
Aika mukavasti jäi nuo tereet (onkohan tuo oikea sana...), ompeleet valkoiseksi. Voipi olla että värjään vielä lisää niitä hempeitä joksikin muuksi.
Nyt on taas saatu jonkin hyödykkeen elinkaarta pidemmäksi, olen tyytyväinen. :)J:kin kehui upeiksi noita lakanoita..se on paljon se.
Nyt sauna kutsuu.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Mikä se muaki vaivaa.
Mua suututtaa ihan älyttömästi tuo lomituspaska.
Miten sanotaan lomittajalle niin että se ymmärtää että kuivikekärryä ei kuljeteta vasikkalan läpi portaita rynkyttäen (kun ei se kärry sitä pitemmän päälle kestä) vaan kuivikkeet lehmille haetaan lehmien puolen sivuovesta.
Ei ole vielä kolmella yrittämällä uskonut vaan ihan pokkana raahaa sen vasikkalan portaista. Pitääköhän tuon antaa rikkoa se kärry niin uskoo. Ehkä. Ja kunta maksaa uuden.
Voiko olla pahempaa jästipäätä.
Lomitusohjaajakin vaan tuntuu pelleilevän mun kustannuksella. Minähän en sen silmissä oo koskaan ollut oikeasti sairas, niin nyt se ottaa multa lomittajan pois ihan millon huvittaa ja miten pitkäksi aikaa vaan. Kun kerroin että voisin alkaa tekemään kahta päivää viikossa. Se käyttää tätä tilannetta ja mua hyväkseen ihan pokkana. Hävytön akka. Oikea apinansonta. Luuleeko se etten huomaa.
Se on ylilihava ja tekopyhä tupakoitseva huonohampainen paskiainen joka ei ansaitsis olla siinä pallilla missä se nyt on.
Suututtaa ja itkettää. Aamen.
Miten sanotaan lomittajalle niin että se ymmärtää että kuivikekärryä ei kuljeteta vasikkalan läpi portaita rynkyttäen (kun ei se kärry sitä pitemmän päälle kestä) vaan kuivikkeet lehmille haetaan lehmien puolen sivuovesta.
Ei ole vielä kolmella yrittämällä uskonut vaan ihan pokkana raahaa sen vasikkalan portaista. Pitääköhän tuon antaa rikkoa se kärry niin uskoo. Ehkä. Ja kunta maksaa uuden.
Voiko olla pahempaa jästipäätä.
Lomitusohjaajakin vaan tuntuu pelleilevän mun kustannuksella. Minähän en sen silmissä oo koskaan ollut oikeasti sairas, niin nyt se ottaa multa lomittajan pois ihan millon huvittaa ja miten pitkäksi aikaa vaan. Kun kerroin että voisin alkaa tekemään kahta päivää viikossa. Se käyttää tätä tilannetta ja mua hyväkseen ihan pokkana. Hävytön akka. Oikea apinansonta. Luuleeko se etten huomaa.
Se on ylilihava ja tekopyhä tupakoitseva huonohampainen paskiainen joka ei ansaitsis olla siinä pallilla missä se nyt on.
Suututtaa ja itkettää. Aamen.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Mitä mulle kuuluu...
Niin..mitä minulle kuuluu. En oikein tiedä. Väsyttää. Enimmäkseen henkisesti.
Töissä olen saanut olla 4-6 pv putkia säännöllisin väliajoin about 3 kk, enkä nyt sitten enempää taida jaksakaan...että se siitä työhönpaluusta. Lomatoimistolla on sellainen periaate nykyään että "meillä ei ole lomittajia, hankkikaa ite". Eikä ne tee asialle mitään.
Yritän kuitenkin juhannuksena mennä pariksi päiväksi töihin kun silloin ei ketään luonnollisesti ole tulossa. Aika turha tehdä mitään suunnitelmia kahdesta päivästä viikossa niinkuin oli alunperin tarkotus...
Mulla oli oikealla ruma kulmahammas.Ainaki minusta se oli ruma eikä oikein uskaltanut hymyilläkään. Se oli kasvanut liian ylhäältä ikenestä ja jäänyt sitten tyngäksi kahden hampaan päälle kun ei sille tilaa ollut niiden välissä. Se sojottikin vähän ulospäin. Kun keväällä tuli kutsu hammashoitolaan tarkastukseen, niin päätin että nyt poistatan sen. Ja viikko sitten se lähti! 15 vuotta kerätty rohkeutta...:D Nyt ei oo mitään syytä olla hymyilemättä jos hymyilyttää.
Hammashoitajan kanssa pohdittiin miksiköhän sitä ei poistettu silloin heti samantien, silloin ylä-asteella. Eipä sitä tietenkään tiedä, mahtoiko olla säästökuuri kun lama pukkasi päälle. Sitä vaan jäätiin seuraamaan kuinka paljon se vaivaa.
Mua vaivaa nyt taas se että mun hammasrivistö on ikäänkuin toispuoleinen kun se yksi hammas puuttuu.Ei sitä taida huomata kukaan muu kuin minä ite, yritän olla ajattelematta sitä. Mitään hirveen isoa rakoa siihen ei tullut, tai se rako on ollut siinä koko ajan. Kelläpä ne ihan täydelliset hampaat olis.
Toukokuussa tein päätöksen että eroan kirkosta. Ja erosin. Koskaan en sieltä oo mitään saanut. En olisi käynyt rippikouluakaan jos se päätös olisi mun vallassani ollut. Ihmeellistä kyllä, mun sydämeltä vierähti kivi. En ollut tajunnut edes kuinka iso asia tuo on ollut. Se ettei multa ole kysytty haluanko kuulua seurakuntaan vai en. Vanhemmat sen asian päätti niinkuin kaiken muunkin. Hassua sinänsä kun ei ne itsekään missään kirkossa käy eikä ota osaa juuri muuhun kuin hautajaisiin. Eivät kai uskalla tehdä toisin. Nyt multa kysyttiin miten haluan, kun minä itse kysyin.
Itsellä on ollut vaivaantunut olo kun on pitänyt kirkossa käydä, jo peruskouluajoilta, kun olisi pitänyt lausua uskontunnustuksia sun muita. Enhän minä voi sellaista sanoa, kun en tiedä mihin uskon. Mitenhän sitä rippikoulustakin selvisin. :D Eikä minusta uskolla ja kirkolla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kirkko on ihmisen keksimä instituutio, usko tulee ihan itsestään, sisältä.
Veli puolisoineen ja pieni Katariina aikovat tulla juhannuksena meille lomailemaan. Ovat aikoneet tulla jo pääsiäisestä asti vaan aina on tullut jotakin esteitä. Jospa nyt onnistais. Jos vaan suinkin jaksan niin leivon kakun, kun Katariina täyttää 25.6 kaksi vuotta. Aikovat viettää synttäreitä kotona jo edellisenä viikonloppuna.
Pikkuveli joutui onnettomuuteen viime viikolla, kun koulussa sen sormet jäivät jonkun puuntyöstökoneen terään, nyt sillä on kolmesta sormesta osa pois.:( Tästä alkoikin melkoinen alamäki mulle, joitaki ikäviä asioita nousi pintaan mutta siitä ehkä joku toinen kerta.
Nytpä on tämä blogi korkattu. :D Taidan mennä sohvalle töllön ääreen joksiki aikaa huilaamaan.
Varpuk
Töissä olen saanut olla 4-6 pv putkia säännöllisin väliajoin about 3 kk, enkä nyt sitten enempää taida jaksakaan...että se siitä työhönpaluusta. Lomatoimistolla on sellainen periaate nykyään että "meillä ei ole lomittajia, hankkikaa ite". Eikä ne tee asialle mitään.
Yritän kuitenkin juhannuksena mennä pariksi päiväksi töihin kun silloin ei ketään luonnollisesti ole tulossa. Aika turha tehdä mitään suunnitelmia kahdesta päivästä viikossa niinkuin oli alunperin tarkotus...
Mulla oli oikealla ruma kulmahammas.Ainaki minusta se oli ruma eikä oikein uskaltanut hymyilläkään. Se oli kasvanut liian ylhäältä ikenestä ja jäänyt sitten tyngäksi kahden hampaan päälle kun ei sille tilaa ollut niiden välissä. Se sojottikin vähän ulospäin. Kun keväällä tuli kutsu hammashoitolaan tarkastukseen, niin päätin että nyt poistatan sen. Ja viikko sitten se lähti! 15 vuotta kerätty rohkeutta...:D Nyt ei oo mitään syytä olla hymyilemättä jos hymyilyttää.
Hammashoitajan kanssa pohdittiin miksiköhän sitä ei poistettu silloin heti samantien, silloin ylä-asteella. Eipä sitä tietenkään tiedä, mahtoiko olla säästökuuri kun lama pukkasi päälle. Sitä vaan jäätiin seuraamaan kuinka paljon se vaivaa.
Mua vaivaa nyt taas se että mun hammasrivistö on ikäänkuin toispuoleinen kun se yksi hammas puuttuu.Ei sitä taida huomata kukaan muu kuin minä ite, yritän olla ajattelematta sitä. Mitään hirveen isoa rakoa siihen ei tullut, tai se rako on ollut siinä koko ajan. Kelläpä ne ihan täydelliset hampaat olis.
Toukokuussa tein päätöksen että eroan kirkosta. Ja erosin. Koskaan en sieltä oo mitään saanut. En olisi käynyt rippikouluakaan jos se päätös olisi mun vallassani ollut. Ihmeellistä kyllä, mun sydämeltä vierähti kivi. En ollut tajunnut edes kuinka iso asia tuo on ollut. Se ettei multa ole kysytty haluanko kuulua seurakuntaan vai en. Vanhemmat sen asian päätti niinkuin kaiken muunkin. Hassua sinänsä kun ei ne itsekään missään kirkossa käy eikä ota osaa juuri muuhun kuin hautajaisiin. Eivät kai uskalla tehdä toisin. Nyt multa kysyttiin miten haluan, kun minä itse kysyin.
Itsellä on ollut vaivaantunut olo kun on pitänyt kirkossa käydä, jo peruskouluajoilta, kun olisi pitänyt lausua uskontunnustuksia sun muita. Enhän minä voi sellaista sanoa, kun en tiedä mihin uskon. Mitenhän sitä rippikoulustakin selvisin. :D Eikä minusta uskolla ja kirkolla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kirkko on ihmisen keksimä instituutio, usko tulee ihan itsestään, sisältä.
Veli puolisoineen ja pieni Katariina aikovat tulla juhannuksena meille lomailemaan. Ovat aikoneet tulla jo pääsiäisestä asti vaan aina on tullut jotakin esteitä. Jospa nyt onnistais. Jos vaan suinkin jaksan niin leivon kakun, kun Katariina täyttää 25.6 kaksi vuotta. Aikovat viettää synttäreitä kotona jo edellisenä viikonloppuna.
Pikkuveli joutui onnettomuuteen viime viikolla, kun koulussa sen sormet jäivät jonkun puuntyöstökoneen terään, nyt sillä on kolmesta sormesta osa pois.:( Tästä alkoikin melkoinen alamäki mulle, joitaki ikäviä asioita nousi pintaan mutta siitä ehkä joku toinen kerta.
Nytpä on tämä blogi korkattu. :D Taidan mennä sohvalle töllön ääreen joksiki aikaa huilaamaan.
Varpuk
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)