Tuntuu ikävälle, että J voi noin vain "unohtaa" mut ja jatkaa elämäänsä. Tuntuu sille että se on jo jatkanut elämäänsä, niinkuin mua ei olisi koskaan ollutkaan. =( Vaikka minä olen vielä tässä. Minä en luota enää keneenkään. Olen ilmeisesti niin paska ihminen, ettei mua voi rakastaa kukaan joka mun kanssani elää. Minusta tuskin tulee tämän kummempaa. Olen pilalla.
Kaikki kaluaa mut loppuun aina. Yrittää ja yrittää saada mitä haluaa ja kun ei saa, syystä tai toisesta, niin voi heittää pois. Miksi minä en kelpaa omana itsenäni? Miksi kaikki aina vaatii niin paljon?
Ja silti mulla on ikävä toista.
((jaksa))
VastaaPoista-lempi
Anteeksi, kun en ole voinut kommentoida näitä asioita, ne on niin raskaita... onneksi pystyt purkamaan kirjoittamalla! Toivottavasti omalle terapeutillesi myös puhumalla. Tuntuu siltä, että olet ennakoinutkin näitä tapahtumia, etkä ole niistä erityisen yllättynyt...
VastaaPoistaYritä saada asiat sen verran järjestykseen, että pääset rauhaan ja levähtämään, pois sieltä "tapahtumapaikalta". Sitten sulla on paremmin tilaakin käsitellä tunteita ja tapahtumia.
Lähetän ajatuksilla sulle positiivista energiaa negatiivisen tilalle!!!