Olen yrittänyt liikaa. Yritin olla mahdollisimman hyvä emäntä, hyvä kumppani, hoitaa itseäni ja masennustani, hoitaa taloutta, huolehtia J:stäkin, yrittää olla kaikille mieliksi, kehittää sosiaalisia taitoja, kaikkea yhtäaikaa ja sikinsokin. Enkä minä edes osannut mitään noista, kunhan vain jotain yritin räpeltää. En myöntänyt että en osaa. Ihan kuin se ei olisi ollut edes vaihtoehto, että on osaamaton.
Kun saisi olla ihan vaan naisystävä joskus. Nainen, naisellinen. Erityinen, tärkeä. Jotain muuta kun emäntä, työmyyrä, työkaveri, suorittaja, tarpeiden täyttäjä. Ihminen. Voisi tuntea jotain omana itsenään. Tuntuu että en kelpaisi sellaisena, että luopuisin liiasta yrittämisestä ja olisin vain. Suorittaminen ja onnistuminen on ollut ihan helvetin tärkeää, ja on edelleen.
Keskiviikkona vähensin Cipralexia puoleen, 5 mg:aan. Olo ihan siedettävä ainakin vielä, tosin väsyttää ehkä normaalia enempi..seuraava vähennys on sitten joskus. Aion nyt kuulostella tuntemuksiani enkä hoppuile tuon lopetuksen kanssa. Jos pääsen tuosta irti kunnialla, niin sitten katsotaan onko tarvetta toiselle lääkkeelle. Kuulemma pitäsi olla taukoa lääkkeiden välillä ainaki 5 vrk..hyvä tietää nyt, lennosta kaikki on vaihdettu tähän asti. Ihmeen helposti se lekuri suostui lopetukseen.
Minussa on joku iso vika. Työntekijämme on asunut pari kk täällä, ja sillä on jo vaikka minkälaisia kavereita. Minä oon asunu 7 v eikä minulla ole kun joitaki tuttavia. Ei minua kukaan pyydä minnekään. En ehkä osaa olla tarpeeksi tyrkyllä.
Minulta puuttuu sosiaalisia taitoja ystävyyssuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen. Olen yksinäinen koko ikäni. Vanhemmat kai luuli että heidän ja sisarusten seura riittää loppuiäksi, eikä muita tarvita. Eikä niillä mitään taitoja ole itelläänkään. Minäkin olen vaan aina saatavilla, jos joku haluaa mua nähdä enkä tule toimeen sisarustenkaan kanssa. MInulla on kuitenkin kova huomiontarve, se on osasyy varmaankin riidanhaluuni ja masennukseeni, kun en muuten tule huomatuksi.
Jos lapsi tehdään vain itselle, sen sosiaalisten taitojen kehittäminen laiminlyödään. En minäkään saa koskaan ystäviä mistään. En tunne juuri naapureitanikaan, vaikka kymmenkunta vuotta oon tässä asunu. Yks naapuri koitti saada mua sos. elämään mukaan, mutta oon liian rajoittunut... siispä sekin hylkäs minut. Toisaalta tämä eristyneisyys antaa ihanan tietämättömyyden kaikista ikävistä juoruista, mitä täällä taatusti liikkuu. Mun masis on varmasti tiedossa kaikilla, kiitos ko. naapurin, mutta hyvä niin. Onpahan syy kaikkeen.
VastaaPoistaZemiä ja onnea lääkkeenlopetukseen!
Mulla ei yleensä ole rajoitteita ihmisiin tutustuessa. Eri asia on silloin kun on masentunut. Silloin ei jaksa olla kiinnostunut kenestäkään ja mistään. Toisaalta kun mieli on parempi, sosiaalisesta touhusta saa paljon. Huomasin sen oikeestaan vasta viime talvena, kun löysin pari sellaista harrastusta joista tykkäsin. (olenhan vasta 42v ja löysin jo oman juttuni..) Jumppaporukassa juosta rytkiminen ei ole mun juttuni, eikä moni muukaan.
VastaaPoistaItse en ole uskaltanut jättää cipralexiani pois, kun alkoi viimein tehota muutaman kuukauden jälkeen. Tiputin puolikkaaseen, mutta aion pitää siinä vaikka maailman tappiin, ettei vaan vanhat paskat olot tulis takasin.
Tutustuminen ihmisiin tapahtuu helpoiten kun uskaltaa olla avoin. Hiljaisen agression aistii ihmisistä, ja sitä välttää, kun ei siitä saa otetta. Ei tiedä mihin se kohdistuu (itsessä) ellei toinen kerro. Puhumattomiin ihmisiin on vaikea tutustua. Olen kyllä huomannut että niissä on usein pinnan alla vaikka mitä hyvää, kunhan jaksaa kaivella.
-lempi
Muakin on yritetty saada noihin kansalaisopiston juttuihin, taidekursseille. Minua joka en osaa piirtää enkä maalata. Ei se kuulemma haittaa. Ei ehkä heitä. Minä vaan tunnen olevani tarpeeksi huono siinä jo ilman toteennäyttämistäkin.
VastaaPoistaTuntuu tuo kynnys lähteä jonnekin aina vaan kasvavan päivä päivältä. Se on vaan niin jotenkin työlästä. Tuntuu että tämä Cipralex on väsyttänyt vielä entisestään, eikä ne vähätkään entiset menot nappaa yhtään. Itseluottamus vaan laskee, jos se nyt on enää mahdollista, eiköhän tuo ole aika pohjalukemissa.