J herätti mut aamulla 7.30, sanoi että on tosi huono olo ja vaikea hengittää ja rintaan sattuu. Pohti siinä että oottaakko kahdeksaan kun tk aukeaa..minä päätin ettei odoteta ja soitin 112:een ettei mies saa oikein hengitettyä.
Lanssi tuli, hoitajat otti verenpaineen, hapen verestä ja sydänkäyrän. Happea oli aika paljon veressä ja hoitaja opasti hengittelemään rauhallisesti. Hengitys tasaantui mutta rintakipu ei. Sydänkäyrä lähetettiin pelastushelikopterin lääkärille joka oli sitä mieltä että kyseessä olis sydäninfarkti. Pihassa vielä antoivat sydänlääkkeitä ennen lähtöä.
Minä oon ollut jossakin shokissa taas koko päivän, muutama tunti sitten alkoi vasta tajuta mitään. Kävin päivällä katsomasssa J:tä, oli sikeässä unessa. Hoitaja sitten herätti. J oli saanut Diapamia varjoainekuvauksen ajaksi niin oli hyvin raukea. Mitään kipuja ei ollut.
Varjoainekuvauksessa ei löytynyt mitään tukoksia, eli infarktia ei olekaan. Tosin jotkut aineet veressä, jotka on infarktissa koholla, oli J:lläkin koholla ja sitä nyt tutkitaan nmistä johtuu moinen.Näin anopille sanottiin puhelimessa. Huomenna tehdään kaikukuvaus, josko siellä joku tulehdus sydämessä olisi.
Minä pelkään että J kuolee. En oo oikein noita vaivoja jaksanu ottaa tosissani, vaikka se on jo pari päivää puhunu huonosta olosta. Olen ollut itsekäs ja ajatellut vaan omaa oloani.
Siinä päiväni pähkinänkuotessa. Mnt on pakko lopettaa, silmät alkaa harittaa. En tiedä missä nukun ensi yön,missä voin nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti