Mitä mulle kuuluu...

Niin..mitä minulle kuuluu. En oikein tiedä. Väsyttää. Enimmäkseen henkisesti.
Töissä olen saanut olla 4-6 pv putkia säännöllisin väliajoin about 3 kk, enkä nyt sitten enempää taida jaksakaan...että se siitä työhönpaluusta. Lomatoimistolla on sellainen periaate nykyään että "meillä ei ole lomittajia, hankkikaa ite". Eikä ne tee asialle mitään.

Yritän kuitenkin juhannuksena mennä pariksi päiväksi töihin kun silloin ei ketään luonnollisesti ole tulossa. Aika turha tehdä mitään suunnitelmia kahdesta päivästä viikossa niinkuin oli alunperin tarkotus...

Mulla oli oikealla ruma kulmahammas.Ainaki minusta se oli ruma eikä oikein uskaltanut hymyilläkään. Se oli kasvanut liian ylhäältä ikenestä ja jäänyt sitten tyngäksi kahden hampaan päälle kun ei sille tilaa ollut niiden välissä. Se sojottikin vähän ulospäin. Kun keväällä tuli kutsu hammashoitolaan tarkastukseen, niin päätin että nyt poistatan sen. Ja viikko sitten se lähti! 15 vuotta kerätty rohkeutta...:D Nyt ei oo mitään syytä olla hymyilemättä jos hymyilyttää.

Hammashoitajan kanssa pohdittiin miksiköhän sitä ei poistettu silloin heti samantien, silloin ylä-asteella. Eipä sitä tietenkään tiedä, mahtoiko olla säästökuuri kun lama pukkasi päälle. Sitä vaan jäätiin seuraamaan kuinka paljon se vaivaa.

Mua vaivaa nyt taas se että mun hammasrivistö on ikäänkuin toispuoleinen kun se yksi hammas puuttuu.Ei sitä taida huomata kukaan muu kuin minä ite, yritän olla ajattelematta sitä. Mitään hirveen isoa rakoa siihen ei tullut, tai se rako on ollut siinä koko ajan. Kelläpä ne ihan täydelliset hampaat olis.

Toukokuussa tein päätöksen että eroan kirkosta. Ja erosin. Koskaan en sieltä oo mitään saanut. En olisi käynyt rippikouluakaan jos se päätös olisi mun vallassani ollut. Ihmeellistä kyllä, mun sydämeltä vierähti kivi. En ollut tajunnut edes kuinka iso asia tuo on ollut. Se ettei multa ole kysytty haluanko kuulua seurakuntaan vai en. Vanhemmat sen asian päätti niinkuin kaiken muunkin. Hassua sinänsä kun ei ne itsekään missään kirkossa käy eikä ota osaa juuri muuhun kuin hautajaisiin. Eivät kai uskalla tehdä toisin. Nyt multa kysyttiin miten haluan, kun minä itse kysyin.

Itsellä on ollut vaivaantunut olo kun on pitänyt kirkossa käydä, jo peruskouluajoilta, kun olisi pitänyt lausua uskontunnustuksia sun muita. Enhän minä voi sellaista sanoa, kun en tiedä mihin uskon. Mitenhän sitä rippikoulustakin selvisin. :D Eikä minusta uskolla ja kirkolla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kirkko on ihmisen keksimä instituutio, usko tulee ihan itsestään, sisältä.

Veli puolisoineen ja pieni Katariina aikovat tulla juhannuksena meille lomailemaan. Ovat aikoneet tulla jo pääsiäisestä asti vaan aina on tullut jotakin esteitä. Jospa nyt onnistais. Jos vaan suinkin jaksan niin leivon kakun, kun Katariina täyttää 25.6 kaksi vuotta. Aikovat viettää synttäreitä kotona jo edellisenä viikonloppuna.

Pikkuveli joutui onnettomuuteen viime viikolla, kun koulussa sen sormet jäivät jonkun puuntyöstökoneen terään, nyt sillä on kolmesta sormesta osa pois.:( Tästä alkoikin melkoinen alamäki mulle, joitaki ikäviä asioita nousi pintaan mutta siitä ehkä joku toinen kerta.

Nytpä on tämä blogi korkattu. :D Taidan mennä sohvalle töllön ääreen joksiki aikaa huilaamaan.

Varpuk