keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Voi elämä, voi ihminen

VOi paska. Menin ensitöikseni Facebookkiin ja olin saanut viestin eräältä saman kylän naiselta, olkoon hän S. Se kyseli oonko mä erään naisen, T:n kaveri, siis ihan livenä. Hän halusi kertoa jotain tästä kys. ihmisestä ennenkuin luotan siihen..ei se kyllä kertonut mitään vielä. Vastasin että oonhan minä, mitä sä sitte haluaisit kertoa. Nyt en olekaan yhtään varma haluanko mä edes tietää. Pitäs aina miettiä "yön yli" ennenkuin vastaa mitään mihinkään näemmä. =( Nyt en tiedä mitä tehdä...voiko vain ilmottaa ettei haluakaan kuulla? Jos heillä on keskenään jotain ongelmaa, niin ei kai se kuulu mulle edes. Tuolla koulun lähettyvillä, missä on enempi "vilskettä", ikäänkuin kylän keskus, puhutaan vaikka minkälaista juttua vaikka kenestä eikä juuri mitään mukavaa ikinä. Juoruilua ja mustamaalausta. Oon aika väsynyt näihin kyläläisiin, kun ei niistä saa tuon kummempaa "irti".Joistakin ei saa edes tuotakaan.

No siis, tämä T on kulkenut myös, ja kulkee vieläkin samalla psyk.polilla kuin minäkin. Meillä on paljon yhteistä puhuttavaa, samoja harrastuksia ja olen viihtynyt heillä ja hänen kanssaan sen pari kertaa mitä olen käynyt. En ole mielestäni mitään arkoja asioita puhunut, mitään salaisuuksia. Onneksi. Se tietää kyllä että ero on tulossa, ja jos se juttu alkaa kylällä levitä niin tietääpähän mistä on lähtöisin. Mitään yksityiskohtia en ole kertonut.

Joskus meidänkin korviin on kantautunu juttuja S:stä ja sen taannoisesta avioerosta ja nykyisisistä miessuhteista..EVVK. MIksi ihmiset olettaa että kaikkia kiinnostaa. Tehköön mitä tahtoo ja kenen kanssa tahtoo!! Pitäisi sanoa ettei kiinnosta eikä vain kuunnella kiltisti. Perkele. Minä sanon vielä kunhan (jos) tästä voimaannun..

Minä olen ollut siinä uskossa, että olen löytänyt kaverin itselleni, ystävänkin ehkä joskus, tähänköhän tämäkin loppuu. Nuolaisinko ennenkuin tipahti? Onko maailma oikeasti vain paha paikka jossa ei keneenkään voi lopulta luottaa. Minuun yritetään valaa sitä uskoa että elämässä voi käydä hyvin. Joo, ehkä jos muuttaa metsään yksinään. Ihminen vain taitaa kuitenkin olla laumaeläin.

Riitta kyseli onko mun tekstejäni kukaan lukenut..Terapeutti kyllä on paljonkin, J ei niinkään. En kai ole osannut paljastaa itteäni, toisaalta en ole halunnut kuormittaakaan. Ääneen olen kyllä J:lle kertonut jotain.

Ulkona sataa tihkuttaa.Pihlaja on oranssinpunainen ja koivu keltainen..ruskaa pukkaa.

2 kommenttia:

  1. Voihan niitä juoruja kuunnella, mutta ei pidä sokeasti uskoa mitä kerrotaan.
    Tulipa taas mieleen, että hyvä, etten oo FB:ssa...
    Vastasin kommenttiisi blogissani.

    Jotenkin tuntuu aiempia postauksia valoisammalta tämä - minkähän takia?

    VastaaPoista
  2. Tervehys taas!! Pitkästä aikaa mahdollisuus lukea muidenkin blogeja. :)

    VastaaPoista